keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pääsiäispupu

Meille pomppi tällainen pääsiäispupu tai uuva niinkuin tyttö kutsuu pupua. Täällä aletaan olla jo kesäisissä meiningeissä, kun syntyy shortseja. On muuten tosi kivat kaavat kumpainenkin tuo paidan Hoops (OB 3/2012) ja shortsien Donkey (OB3/2012).




 Lapsi ei vissiin tiennyt mitään lyhyistä hihoista ja punteista sillä hän koitti jatkuvasti kiskoa lahkeita alaspäin ja vetää hihat ranteisiin :) Noh mitäs sitä hellekesistä näin pieni tietäisikään, kun viime kesä mentiin pipo päässä. 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Perhosia vatsassa

Kaapista löytyi vielä palanen Kestovaippakaupan ihanaa apilajoustofroteeta. Tein siitä tällaisen hupparitakin. Nyt tämä on vielä kivasti lämmittänyt kylminä aamuina sisällä, mutta kesällä tämä menee näppärästi varmasti ihan takkina tällaisenaan.

Somisteeksi laitoin perhosia, joihin idea tuli Unikuun terapiahuoneen ystävänpäiväpostauksesta.

Kaava huppariin on sama kuin tässä.  Leggareiden kangas on Michael Stoffeckeltä. Tuo on kivan näköistä, mutta jotenkin ei niin kivan oloista. Se on aika paksua jerseytä, mutta jotenkin tosi löllöä. Kankaan matskut saa nuo housut vaikuttamaan yökkärihousuilta.






sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kummat muksut

Lapset on kummia. Olen kohta parisen vuotta saanut lähempää tutustua näihin pieniin hemmoihin ja todennut vain, että montaa asiaa en ymmärrä. Esimerkiksi miksi lapsi ei sitten kirveelläkään syö ruokaa, joka on lautasella, mutta lattialta sama ruoka maistuu hienosti. Tai miksi aika isokin lapsi vetää hirmuiset kiukkuraivarit ennen ulos menoa, kirkuu eitä ja haraa vastaan, kun sitä tunkee ulos. Ja tunnin päästä sama lapsi laittaa vastaan, "EI en tule sisään". Pättäisi nyt hemmetti vie mitä se haluaa.

En myöskään tajua millä kuudennella aistilla ne herää aina, kun saat ruoan pöytään ja istut alas aikomuksenasi syödä rauhassa lämmintä ruokaa. Niin väärä ajatus! Samalla aistilla ne panttaa aina kakkaa kunnes olet juuri vaihtanut niiden vaipan. No ehkä puhtaaseen vaippaan on kiva kakata.

Silti on aika jees olla taas vuosi kotosalla ihmettelemässä näitä omia ihmeitä ja niiden ajatuksen juoksua. Ja on sitä ihmettelemistä omissakin tunteissa. Kun ne pienet itkee ja kiukuttelee kaupassa, olisin valmis antamaan ne sen neuvomaan tulevan mummun matkaan. Sitten taas kotona, kun se isompi pieni reippaana auttaa pyykin ripustamisessa ja pienempi pieni hymyilee rakastuneena vaipanvaihtotason viereen ripustetulle hymynaamalle olen pakahtua rakkaudesta. Nämä on ihania kummajaisia ja ne on mun :)

Tällasen paidan tein ja se on pullollaan kummia lapsia. Kaava on oma viritys. Etumuksen nappeihin lainasin ideaa uusimmasta Ottobrestä.




Onneksi meillä on Suomessa hieno laitos, joka selittää näiden kummajaisten toimintaa (on aika pitkä aasinsilta tässä). Nimittäin neuvola! Tuunasin siis tyttöjen neuvolakortteja. Näiden kankaat on Pikku Punahilkasta.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

It's me! Mario!

Näistä haalarihousuista tulee mieleen ihanaakin ihanampi Mario, nimittäin suber Mario. Näitten housujen tekemisen muistelu saa myös hymyn huulille sillä nämä syntyivät kirjaimellisesti samaan aikaan tytön kanssa. Synnytys kun eteni hitaasti niin kysyivät sairaalassa josko haluaisimme vielä mennä kotiin odottelemaan. Asumme ihan sairaalan lähellä, joten oli kiva mennä kotiin ja mites sitä oikea ompeluaddikti saisi nopeammin ajan kulumaan ja ajatuksen muualle kuin ompelemalla. 

Sain housut melkein valmiiksi ennen kuin supistukset kävivät niin kipeiksi, että piti lähteä uudelleen sairaalaan. Ajattelin aina vaan, että no teen vielä nämä resorit ennen kuin mennään ja vielä tuo yläosa, jos menisi, niin jäisi parempaan vaiheeseen. Lopulta sitten kiinnitin enää henkselit ja nepit, kun pääsimme tytön kanssa kotiin. 

Kaavana haalareissa on siis Jumping Jack (Ottobre 1/2011). Bodyt tein Happy Squirrel kaavalla (Ottobre 1/2012) ja toiset housut ovat samaisen lehden Little houses kaavalla. Muistaakseni olen esikoiselle joskus tuolla kaavalla tehnyt, mutta nyt tuli ihan kamalat. Eivät nuo istu yhtään. Vaikka eihän tuo lapsi vielä osaisikaan istua. Hahaaa! Pakko oli laittaa puujalkavitsi mukaan. Väsyttää, anteeksi...











perjantai 8. maaliskuuta 2013

Sisustukseni ihkut ja inhokit

Eilen oma lempparisisustajani Innon Marko palasi olohuoneeseemme. Ihan en vielä syttynyt uuteen Livin ohjelmaan ja minusta Markolla oli myös vääriä (eli siis omistani poikkeavia) mielipiteitä esim. terassien ja kylpyhuoneiden koon suhteen. Kuitenkin innostuin listaamaan oman kotimme kivoimmat ja kamalimmat jutut top 3.


Oma suosikkini taitaa olla tämä peuran pää. Kuolasin trophyä iät ja ajat vain sisustuslehdistä ja kun lopulta päätin sen hommata olikin se jo hankalaa. Surffasin tuntitolkulla nettikauppoja kunnes löysin tämän vanerin värisenä briteistä. Viime talvena sitten spreijasin tämän mustaksi pihallamme, jonka seurauksena meillä ei hohtanut ikkunasta valkoinen hanki vaan mustat nietokset.


Ihanuus nro 2 ovat nämä uusimmat jutut eli tanskalaisesta verkkokaupasta pongatut hedelmäkorit, joissa meillä siis säilytetään pipoja ja lapasia, sekä nuo isot naulakot, joissa roikutetaan pyöräilykypäriä. Eteisemme toimivuus parani näiden juttujen ansiosta huimasti ja aina sisään tullessani hymistelen omaa keksintöäni ja tulen hyvälle tuulelle, kun kaikki tavarat eivät enää vain loju kenkähyllyn päällä.

Kolmosta mietin pitkään, mutta kai se pronssi menee portaillemme. Yhden kesäloman maalasin niitä ja lopulta ne muutuivat männynvärisistä valkoisiksi. Kivat on!

Inhokkeja taas löytyi paljon, mutta voittaja oli tässä sarjassa aivan vertaansa vailla. Mä VIHAAN meidän alakerran vessan kaakeleita. En tykkää juuri missään ruskeasta ja nämä on sellaiset. En tykkää boordeista ja semmoisetkin näissä on. Hyi hyi! Mutta ei ole sitten vaihdettukaan, kun se olisi kallista ja eihän tässä enää pitkään asuta ja millaiset sitten tilalle ja kun nuo on NIIN siististi laitettu. Lässynlää, selityksiä vaan, mutta seinässä ovat edelleen nämä rumilukset ja mä välttelen alakerran vessassa käyntiä.


Kakkoseksi voisi tässä sarjassa nostaa entisten asukkaiden hyllyjen ja taulujen haamut eli ne reiät seinässä, jotka sanelevat taulujesi ja huonekalujesi paikat, mutta joita on kuitenkin sen verran vähän, että ei jaksa alkaa paklaamaan ja maalaamaan seinää.


Kolmanneksi tulee ylättäen männynväri, jota meillä on koko talon täydeltä parketissa. En tykkää, alkaa ahdistaa.


Tässä näitä. Mikäs teillä risoo? Tarvittasko Markoa?