torstai 23. toukokuuta 2013

Nonnii, nonnii, pali, pali

Ihana esikoiseni lauleli noin itselleen synttäripäivänään, kun mittariin rapsahti toinen vuosi. Synttäreitä meillä juhlittiin viime viikonloppuna ja 2-vuotiaan juhlaeleganssiin kuului Marimekon Muijasta tehty Katariina-mekko kivan Mekkotehdas-kirjan kaavoista.






 Meillä juhlittiin lego-teemalla ja koristeiksi pääsivät pienen ukkelit. Sankari itse tosin haki palikoita pois. Taisi olla vähän väärinkäyttöä.

Naapurin autoilija täytti kaksi vuotta pari päivää myöhemmin ja tein hänelle lahjaksi minkäs muun kuin autopaidan. Jotta pääsin eroon näistä raitakankaista tein meidän tytölle tuollaisen kukkapaidan.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mä nyt nimikoisin vaikka äitini

olen aika fiiliksissä edelleen tuosta nimikointileimasimesta. Sen avulla ratkaisin kivasti myös kotikotini "kenen pyyhe"-ongelman. Siellä, kun meitä on parhaimmillaan käymässä kuutisen ihmistä ja kellään ei enää pysy pää mukana laskuissa siinä kenellä olikaan se liila pyyhe, jossa ei ole raitoja ja kenellä ihan vaan se liila. Nyt pyyhkeisiin voi laittaa kivat laput ja eivät mene edes narulla sekaisin. Tällaiset siis tein omalle ihanalle, lämpöiselle, yht'aikaa hauskan hupsulle ja  viisaalle, sekä oih niin rakkaalle äidilleni.




Ennen lapsia sanoin moneen otteeseen ja kovaan ääneen, että ei äitiys minua mitenkään muuta. Samana ihmisenä pysyn ja varmana tykkään samoista asioista vielä sittenkin. Noh niinpä niin. Kyllä on muuttanut äitiys minua! 

Kärsivällisyys on lisääntynyt roimasti. En aiemmin ollut varsinaisesti tunnettu kärsivällisyydestäni. Nyt taas menee hetkittäin jo hienosti :) Tosin vielä on opittavaa silläkin rintamalla. 

Olen saanut huomata, miten olisi aiemmin kannattanut olla ihan vaan välillä hiljaa niiden omien mielipiteiden kanssa on nimittäin aika nöyrää syödä niitä sanoja myöhemmin. Esimerkiksi olen pokkana ja kovaan ääneen väittänyt, että joka lapsi kyllä oppii syömään pullosta ja että se on vaan äidin laiskuutta jos ei opi. No oma ei ole oppinut vaikka yritetty on. Samoin olen teilannut monia vaunuja hankkivat ihmiset turhamaisiksi ja pyöräkärryjä pidin aikanaan NIIN vaarallisina, että ei minun lapsiani sellaisiin laitettaisi. 

No vaunuja löytyy nyt nurkista sen verran, että jos haluaisin lähteä kuuden lapsen kanssa samaan aikaan kävelylle niin onnistuisi. Jos otetaan kantolaitteet mukaan, niin voidaan kyyti tarjota vielä kivoille kaksosillekin. Niin ja viikonloppuna hymyssäsuin testailtiin pyöräkärryä. Ja siellä ne murut veteli unia kyydissä. Eikä niiden äitiä pelottanut yhtään, sillä oli liian kiire nauttia siitä vapauden tunteesta, jonka saa fillaroimalla lujaa alamäkeä. 

Hyvää äitienpäivää kaikille kollegoille! Aika kiva duuni meillä :)

torstai 2. toukokuuta 2013

Rocking pony

Tämä pitsiharjainen heppa keinahteli Peacock kaavalla (OB 1/2011) tehtyyn paitaan. Jätin paidasta pois ne selän rimpsut, tein kauluksen muotokaitaleella ja pidensin paitaa muutaman koon. Tuli tosi mieleinen! On tyttömäinen ja tuo Metsolasta hommattu kangas on mielestäni kivan reipas. 


Olin pienenä aika kova puuheppatyttö. Naapurintyttöjen kanssa laitoimme isät rakenteluhommiin ja itse väkertelimme hummillemme satuloita ja ties mitä tilpehööriä. Puuhevosmenneisyys kai sai minut rakastumaan tähän punaiseen polleen, joka on viime aikoina ollut myös mimmin mieleen.
Näin kovanluokan puuheppatyttönä voisin laittaa tänne muutamia käsittelyvinkkejä.
 Jos pollesi on pyörilläkulkevaa mallia kannattaa sitä ensin totuttaa otteisiisi taluttamalla sitä. Kannattaa aloittaa rauhallisesti, mutta ystävyytenne syvetessä voit lisätä vauhtia ja kops vaan ponin kyljet hakkaavat maalit irti seinistä ja pyörät raapivat parketit naarmuille.

Taluttelun jäkeen voit siirtyä seuraavalle levelille ja alkaa istuskella humman selässä. Tässä on oltava tarkkana, sillä tämä malli ei keinu. Jos kuitenkin sekoitat tämän mummulan keinuvaan versioon seuraa selälleen kellahtaminen ja huomaat istuvasi äidin sylissä lohdutettavana.
 Kun istuskelu luontuu, voidaan taas lähteä liikkeelle. Vauhtia saa potkia ihan reippaasti, jos haluaa hepan keulivan. Tämä polle tosin on sen verran lässy, että se kellahtaa useammin kyljelleen, kuin keulii kunnolla.
 Ja tärkeintä on paijailla omaa rakasta heppaa kunnolla.