Uusia juttuja valmistuu nyt aika vähän ja nekin ovat tonttuilua ja siis salaisia. Ajattelin bloggailla siis jotain vanhaa. Ennen neidin syntymää käteen kasvoi kiinni virkkuukoukku ja tänne syntyi pieni eläintarha. Tervetuloa siis esittelykierrokselle Leisandian eläintarhaan.
Ensimmäisenä tapaamme hulvattoman marakattiköörin. Nämä veikot killuvat neidin huoneen lampussa virnuillen sieltä meille ja suunnitellen jekkujaan. Erityistä huvia niille tuntuu tuottavan hiuksiini tarttuminen :)
Apinat on tehty Unileluja, pehmoeläimia ja nukkeja -kirjan ohjeilla. Punahousuinen heppu on tehty marakatin ohjeella ja kaksi muuta pikkumarakatin ohjeella. Olen vähän soveltaen värkkäillyt tällaisia myös vauvalahjoiksi. Näitä oli tosi helppo tehdä ja mielestäni nämä ovat kivan ilmeikkäitä.
Saman kirjan ohjeella on tehty myös tämä rennon letkeä zeepra. Tämän veikkosen pikkusisar killuu neidin turvaistuimessa ja pitää seuraa matkoilla meille. Varsinkin tuo autoon tekemäni miniversio on neidin mieleen. Se onkin siinämäärin pureskeltu, että siitä ei enää viitisinyt kuvaa ottaa.
Neidin suosioon on päässyt myös tämä kiraffiperhe, joka eiliseen asti asusti neidin sängyssä. Nämä alkoivat kuitenkin olla öisin senverran äänekästä painiseuraa, että kiraffiperheen piti muuttaa hyllylle. Ainakin toistaiseksi muutto näyttää onnistuneelta ja viime yö oli heti rauhallisempi. Isot kiraffit on tehty
Avotakan ohjeella ja pieniin muokkailin itse tuota ohjetta. Niin pikkukiraffejakin on kaksi, mutta perheeseen kuuluva lila pikkukiraffi odottelee pääsyä lasaretin pöydälle. Pieni raukka on paininut itselleen hieman liian isossa painoluokassa ja on nyt koviakokeneen näköinen.
Jokaisessa kunnon eläintarhassa asuu jellona. Niin myös meillä. Tosin tämä jello on pieni ja hiukan reppana. Tämä kaveri on tehty Mia Begtssonin Amigurumi kirjan ohjeella, kuten myös seuraava siili.
Eläintarhan ujoin asukki on tämä pikkuinen siili. Se asustaa työhuoneemme kaapin päällä ja menee heti piiloon kun neidin innokasta kiljuntaa alkaa kuulua. Siili ei ole ihan vauvankestävä ja sen taitaakin olla pakko muuttaa turvallisempaa kotiin. Tällä pikku siilillä on sileäkarvainen velipoika, joka asuu neidin serkun turvaistuimessa.
On tullut pitkä postaus, mutta esitellään vielä yksi. Tämä heppu ei ole omaa tekoani, mutta sen verran asennetta kaverilla on, että kaipa se pitää näyttää. Tässä on siis Kettunen, eläintarhan kingi. Meillä ei ainakaan vielä ole kukkoa tunkiolla, joten siellä häärii tämä isännän elein esiityvä kettu.
