Raksajuttuja

Viime viikot ovat kuluneet uutta kotia laittaessa. Eteinen kaipasi jotain väriä ja kivaa juttua tytöille, joten rakentelin sitten lisää taloja.

Joskus meillä oli harmaa cd-hylly, joka yhdessä muutossa kotiutui vanhempieni autotalliin. Nyt sitten mummolassa ollessamme pilkottiin tuo hylly kolmeksi taloksi, jotka sisustin kontaktipaperilla, jota hommasin Bauhausista. Taloihin muuttaa siis tyttöjen kenkiä. 

Sisustukseni ihkut ja inhokit

Eilen oma lempparisisustajani Innon Marko palasi olohuoneeseemme. Ihan en vielä syttynyt uuteen Livin ohjelmaan ja minusta Markolla oli myös vääriä (eli siis omistani poikkeavia) mielipiteitä esim. terassien ja kylpyhuoneiden koon suhteen. Kuitenkin innostuin listaamaan oman kotimme kivoimmat ja kamalimmat jutut top 3.

Oma suosikkini taitaa olla tämä peuran pää. Kuolasin trophyä iät ja ajat vain sisustuslehdistä ja kun lopulta päätin sen hommata olikin se jo hankalaa. Surffasin tuntitolkulla nettikauppoja kunnes löysin tämän vanerin värisenä briteistä. Viime talvena sitten spreijasin tämän mustaksi pihallamme, jonka seurauksena meillä ei hohtanut ikkunasta valkoinen hanki vaan mustat nietokset.

Ihanuus nro 2 ovat nämä uusimmat jutut eli tanskalaisesta verkkokaupasta pongatut hedelmäkorit, joissa meillä siis säilytetään pipoja ja lapasia, sekä nuo isot naulakot, joissa roikutetaan pyöräilykypäriä. Eteisemme toimivuus parani näiden juttujen ansiosta huimasti ja aina sisään tullessani hymistelen omaa keksintöäni ja tulen hyvälle tuulelle, kun kaikki tavarat eivät enää vain loju kenkähyllyn päällä.

Kolmosta mietin pitkään, mutta kai se pronssi menee portaillemme. Yhden kesäloman maalasin niitä ja lopulta ne muutuivat männynvärisistä valkoisiksi. Kivat on!

Inhokkeja taas löytyi paljon, mutta voittaja oli tässä sarjassa aivan vertaansa vailla. Mä VIHAAN meidän alakerran vessan kaakeleita. En tykkää juuri missään ruskeasta ja nämä on sellaiset. En tykkää boordeista ja semmoisetkin näissä on. Hyi hyi! Mutta ei ole sitten vaihdettukaan, kun se olisi kallista ja eihän tässä enää pitkään asuta ja millaiset sitten tilalle ja kun nuo on NIIN siististi laitettu. Lässynlää, selityksiä vaan, mutta seinässä ovat edelleen nämä rumilukset ja mä välttelen alakerran vessassa käyntiä.

Kakkoseksi voisi tässä sarjassa nostaa entisten asukkaiden hyllyjen ja taulujen haamut eli ne reiät seinässä, jotka sanelevat taulujesi ja huonekalujesi paikat, mutta joita on kuitenkin sen verran vähän, että ei jaksa alkaa paklaamaan ja maalaamaan seinää.

Kolmanneksi tulee ylättäen männynväri, jota meillä on koko talon täydeltä parketissa. En tykkää, alkaa ahdistaa.

Tässä näitä. Mikäs teillä risoo? Tarvittasko Markoa?

Matkaopas höyhensaarille

Meillä on täällä vietetty unikoulua, kun tarkoitus oli saada tyttö nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä. Nyt muutama viikko koulutuksen päättymisestä pitää hehkuttaa, että kyllä kannatti ja antaa pienelle kymppi todistukseen. Sänkyyn peittelyn jälkeen kuuluu huoneesta vielä hieman höpötystä muuta "huh, huh" ja sitten matkustetaan höyhensaarille.

Tein pienelle sängynreunapehmusteeksi matkaoppaan höyhensaarille. Oppaassa on esitelty punaisen pallomeren kaloja, sydänmetsän sieniä, suositeltu palloilua vinkeiden mäyräkoirien kanssa ja vilautettu kuvaa nukkuvista pöllötyksistä.

Tein joka reunan omalla taustavärillään ja ulkopuolelta päällystin peitteen kirkkaan keltaisella puuvillalla. Pehmusteen täytteeksi leikkelin jotain sellaista pörrökangasta :) Kaikki tässä käytetyt kankaat ovat Kangastukusta.

Pienelle unimatkalaiselle pehmuste on näyttänyt olevan kovasti mieleen. Neiti koittaa kovasti silitellä pehmusteen siilejä ja katselee tarkkaan siinä olevia kaloja. Tykkään kyllä tästä ihan itsekin. Tuli sellainen kun halusinkin eli värikäs.

Uniteemaan liittyen laitetaan tähän vielä pari peittoa. Tuo oranssi on tooosi paksusta villalangasta virkattu. Virkkasin peitan niin, että otin joka kerroksella vain toisen silmukan reunan koukulle. Näin peittoon tuli noita "raitoja". Lanka on muuten Kauhavan kangasaitasta. Hirvipeitto taas lähti neidin pienelle ja suloiselle serkkupojalle joululahjaksi. 

Oi James

James rakkaani sai juuri kilpailijan. Ompelijalla on uusi kulta nyt, kun kotiin saapui Pfaff Ambition 1.0. Ostin siis itselleni uuden koneen ja vaihdoin monta vuosikymmentä nuorempaan. Vanha kone kyllä toimii ihan ok, mutta kun se tekee oikeastaan vaan suoraa ja vaihtelevalla menestyksellä siksakkia niin ajattelin sitten investoida uuteen. Ja kuten kaikissa kunnon muuttumisleikeissä otettiin nytkin ennen ja jälkeen kuvat. Vår so goda:

Koneen ostin Hyvinkään ompelukonekeskuksesta ja voin kyllä suositella paikkaa lämpimästi. Olen ostanut sieltä aiemmin saumurin ja kaikkea pikkutavaraa ja joka kerta palvelu on ollut aivan ensiluokkaista. Uudessa koneessa on niin paljon hienouksia, että en edes ala niitä kertomaan. Esitellään vaikka joskus myöhemmin, kun on jotain muutakin näytettävää kuin omistajan innosta välkkyvät silmät. Vanha sotaratsuni muuten pääsee viettämään eläkepäiviä äitini hoivaan, joten onnellinen loppu sillekin tuli.

Niin ja se James on tietysti Bond, James Bond. Jonka mies on maalannut työhuoneemme (nykyisin ompeluhuoneemme) seinälle.

Mutta nyt pitää lähteä hieromaan lähempää tuttavuutta koneeseen. 

I believe this is a beginning of a beautiful friendship...

Unelma pallorahista

on elänyt jo ainakin viime keväästä, kun näitä alkoi näkyö esim. sisustuslehtien sivuilla. Mielessä rahi on pyörinyt vaikka minkä kokoisena ja hakenut paikkaansa Leisandiassa. No jokinaikaa sitten kävin kaverin kanssa "ihan vaan katsomassa" Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä ja siinä motaria ajellessa se iski: MÄ HALUUN SEN PALLORAHIN! NYT!

No ostin kasan kankaita (eli se siitä kattelusta) ja tein sen rahin. Ja isona, tietty. Ja pääväritykseltään keltaisena, tietty. Ja se meni lastenhuoneeseen, tietty.

Näiden tekeminen on kivaa hommaa eli pitänee tehä lisää, kunhan löytäsin tänne olkkariin uudet verhot niin niiden sävysen vois tehä. Oikein jo innolla ootan kunhan neiti kasvaa niin millasen leikkikaverin se tuosta rahista saa. Tai sitten ei saa. Meidän tytsy on nimittäin TOSI varovainen eli saattaapi saada turhan hurjaa kyytiä tällä rahilla.

Mutta tässä kuvia ihanuudesta. Ohjeet löytyvät Surrur kirjasta. Kankaat on Marimekkoa ja unelma pallorahista koitui kohtaloksi muutamalle Ikean jättityynylle, jotka päätyivät täytteeksi. Teknisesti tai niinkun huolellisuusnäkökulmasta tämä ei ole mikään helmi, mutta mä tykkään :)