Vauvatilpehöörin upgreidausta

Meillä on nyt siis vauvaversio 2.0 ja sen myötä osa vauvaromppeestakin on kokenut päivityksiä. Esim. esikoisen auton turvaistuimen lelu näytti niin pahalta innokkaan pureskelun seurauksena, että en uskaltanut kierrättää sitä tälle versiolle. Piti siis tehdä uusi. Apinoin kylmän viileästi yhtä kaupassa näkemääni tuon rungon osalta. Tosin nuo roikkuvat jutut on ihan omia ideoita. Sieni on tehty ihan summamutikassa, samoin pilvi, siilin ohje löytyy Mia Bengtssonin Amigurumi kirjasta. Niin ja sieni ropisee, pilvi rapisee ja tuo siili helisee. Kaikkien sisällä on siis tavaraa paistopussista odotusajan vauvamahakoruun.

Niin ja vaikka nyt ollaan siis versiossa 2.0 niin ei pidä käsittää, että edellisessä olisi ollut jotain vikaa. Sekin on ihan bueno hemmo. Äiti tosin on oppinut paljon ja osaa ottaa tämän päivityksen kanssa paaaljon rennommin, kuin ensimmäisen kanssa. Esim. silloin hoidin yöimetykset hiljaa pimeässä huoneessa ja odotin, että tyttö nukahtaisi. Kokemus osoitti, että samalla voi vaikka blogata; se vaavi ei nukahda yhtään sen hitaammin, mutta oma aika kuluu nopeammin, kun tekee jotain eikä vain tuijota kelloa.

Upgreidasin myös äitiyspakkaiksen makuupussin tosimummon ohjeella. Kangas on EK:sta. Me like!

Huippu aikaansaannos!

Olen täällä esitellyt jos jonkinlaisia itse tekemiäni juttuja, joten esitellään nyt toinen parhaista. Noin viikko sitten pitkän hautomisen jälkeen saimme tällaisen:

Tyttö on ihana, pieni tuhisija ja esikoinenkin on ottanut uuden roolinsa isosiskona hienosti vastaan. Hän huolestuu aina kovasti, jos vauva itkee ja söpösti käy silittämässä vauvan hiuksia (no okei joskus se silittäminen näyttää kyllä pelottavan kovakouraiselta).

Uusia ompeluita olen hiukan miettinyt, mutta saa nähdä milloin niille löytyy tekoaikaa. Tosin osa äikkärin tuotoksista on vielä bloggaamatta eli ihan kuolleeksi Leisandia ei tuskin valahda, vaikka minä pidänkin pystyssä lähinnä maitobaaria. Vähän olen jo hakenut tekniikkaa miten voin samalla käyttää konetta ja imettää. Tosin niiden kokeilujen tielle on tullut pari hyvää kirjaa, joita olen öisin innostunut lukemaan.

Ainiin, kuvien lakki on itse tehty. Tosin meidän pieni neiti on melko tuhdin kokoinen, joten tuo lakki on tehty 6-12 kk koossa :) Ohjeet lakkiin ovat täältä. 

Matkaopas höyhensaarille

Meillä on täällä vietetty unikoulua, kun tarkoitus oli saada tyttö nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä. Nyt muutama viikko koulutuksen päättymisestä pitää hehkuttaa, että kyllä kannatti ja antaa pienelle kymppi todistukseen. Sänkyyn peittelyn jälkeen kuuluu huoneesta vielä hieman höpötystä muuta "huh, huh" ja sitten matkustetaan höyhensaarille.

Tein pienelle sängynreunapehmusteeksi matkaoppaan höyhensaarille. Oppaassa on esitelty punaisen pallomeren kaloja, sydänmetsän sieniä, suositeltu palloilua vinkeiden mäyräkoirien kanssa ja vilautettu kuvaa nukkuvista pöllötyksistä.

Tein joka reunan omalla taustavärillään ja ulkopuolelta päällystin peitteen kirkkaan keltaisella puuvillalla. Pehmusteen täytteeksi leikkelin jotain sellaista pörrökangasta :) Kaikki tässä käytetyt kankaat ovat Kangastukusta.

Pienelle unimatkalaiselle pehmuste on näyttänyt olevan kovasti mieleen. Neiti koittaa kovasti silitellä pehmusteen siilejä ja katselee tarkkaan siinä olevia kaloja. Tykkään kyllä tästä ihan itsekin. Tuli sellainen kun halusinkin eli värikäs.

Uniteemaan liittyen laitetaan tähän vielä pari peittoa. Tuo oranssi on tooosi paksusta villalangasta virkattu. Virkkasin peitan niin, että otin joka kerroksella vain toisen silmukan reunan koukulle. Näin peittoon tuli noita "raitoja". Lanka on muuten Kauhavan kangasaitasta. Hirvipeitto taas lähti neidin pienelle ja suloiselle serkkupojalle joululahjaksi. 

Pöllöilyä

Leisandiaan on lennähtänyt pöllöjä! Symppikset vekkulit putkahtelevat esiin ties mistä. Yksi lennähti neidin pipoon nähtyäni vastaavan RuttuNutulla ja toinen halusi helistimeksi pienelle pojalle.

Pipo on tehty ilman ohjetta, ihan vain sovittelemalla ahkerasti. Samoin tuo helistin. Saapa nähdä mihin kaikkialle noita pöllöjä vielä lennähtelee.

Neiti tuntuu tykkäävän kovasti paitsi helmistä myös tästä piposta, jonka narut saa näppärästi suuhun. Olisi kuitenkin mun puolesta saanut syödä näitä naruja tässä yhtenä päivänä kaupan kassalla. Itse pakkailin ostoksia rauhassa, kun vilaisin mitä tyttö häärää ja siinähän se tyytyväisenä imeskeli ostoskärryn sitä metalliosaa, jolla kärryt lukitaan toisiinsa. Suuttui oikein kovasti vielä, kun otin ketjun pois suusta. 

Leisandia zoo

Uusia juttuja valmistuu nyt aika vähän ja nekin ovat tonttuilua ja siis salaisia. Ajattelin bloggailla siis jotain vanhaa. Ennen neidin syntymää käteen kasvoi kiinni virkkuukoukku ja tänne syntyi pieni eläintarha. Tervetuloa siis esittelykierrokselle Leisandian eläintarhaan.

Ensimmäisenä tapaamme hulvattoman marakattiköörin. Nämä veikot killuvat neidin huoneen lampussa virnuillen sieltä meille ja suunnitellen jekkujaan. Erityistä huvia niille tuntuu tuottavan hiuksiini tarttuminen :)

Apinat on tehty Unileluja, pehmoeläimia ja nukkeja -kirjan ohjeilla. Punahousuinen heppu on tehty marakatin ohjeella ja kaksi muuta pikkumarakatin ohjeella. Olen vähän soveltaen värkkäillyt tällaisia myös vauvalahjoiksi. Näitä oli tosi helppo tehdä ja mielestäni nämä ovat kivan ilmeikkäitä.

Saman kirjan ohjeella on tehty myös tämä rennon letkeä zeepra. Tämän veikkosen pikkusisar killuu neidin turvaistuimessa ja pitää seuraa matkoilla meille. Varsinkin tuo autoon tekemäni miniversio on neidin mieleen. Se onkin siinämäärin pureskeltu, että siitä ei enää viitisinyt kuvaa ottaa.

Neidin suosioon on päässyt myös tämä kiraffiperhe, joka eiliseen asti asusti neidin sängyssä. Nämä alkoivat kuitenkin olla öisin senverran äänekästä painiseuraa, että kiraffiperheen piti muuttaa hyllylle. Ainakin toistaiseksi muutto näyttää onnistuneelta ja viime yö oli heti rauhallisempi. Isot kiraffit on tehty  Avotakan ohjeella ja pieniin muokkailin itse tuota ohjetta. Niin pikkukiraffejakin on kaksi, mutta perheeseen kuuluva lila pikkukiraffi odottelee pääsyä lasaretin pöydälle. Pieni raukka on paininut itselleen hieman liian isossa painoluokassa ja on nyt koviakokeneen näköinen.

Jokaisessa kunnon eläintarhassa asuu jellona. Niin myös meillä. Tosin tämä jello on pieni ja hiukan reppana. Tämä kaveri on tehty Mia Begtssonin Amigurumi kirjan ohjeella, kuten myös seuraava siili.

Eläintarhan ujoin asukki on tämä pikkuinen siili. Se asustaa työhuoneemme kaapin päällä ja menee heti piiloon kun neidin innokasta kiljuntaa alkaa kuulua. Siili ei ole ihan vauvankestävä ja sen taitaakin olla pakko muuttaa turvallisempaa kotiin. Tällä pikku siilillä on sileäkarvainen velipoika, joka asuu neidin serkun turvaistuimessa.

On tullut pitkä postaus, mutta esitellään vielä yksi. Tämä heppu ei ole omaa tekoani, mutta sen verran asennetta kaverilla on, että kaipa se pitää näyttää. Tässä on siis Kettunen, eläintarhan kingi. Meillä ei ainakaan vielä ole kukkoa tunkiolla, joten siellä häärii tämä isännän elein esiityvä kettu.