Nonnii, nonnii, pali, pali

Ihana esikoiseni lauleli noin itselleen synttäripäivänään, kun mittariin rapsahti toinen vuosi. Synttäreitä meillä juhlittiin viime viikonloppuna ja 2-vuotiaan juhlaeleganssiin kuului Marimekon Muijasta tehty Katariina-mekko kivan Mekkotehdas-kirjan kaavoista.

 Meillä juhlittiin lego-teemalla ja koristeiksi pääsivät pienen ukkelit. Sankari itse tosin haki palikoita pois. Taisi olla vähän väärinkäyttöä.

Naapurin autoilija täytti kaksi vuotta pari päivää myöhemmin ja tein hänelle lahjaksi minkäs muun kuin autopaidan. Jotta pääsin eroon näistä raitakankaista tein meidän tytölle tuollaisen kukkapaidan.

Rocking pony

Tämä pitsiharjainen heppa keinahteli Peacock kaavalla (OB 1/2011) tehtyyn paitaan. Jätin paidasta pois ne selän rimpsut, tein kauluksen muotokaitaleella ja pidensin paitaa muutaman koon. Tuli tosi mieleinen! On tyttömäinen ja tuo Metsolasta hommattu kangas on mielestäni kivan reipas. 

Olin pienenä aika kova puuheppatyttö. Naapurintyttöjen kanssa laitoimme isät rakenteluhommiin ja itse väkertelimme hummillemme satuloita ja ties mitä tilpehööriä. Puuhevosmenneisyys kai sai minut rakastumaan tähän punaiseen polleen, joka on viime aikoina ollut myös mimmin mieleen.

Näin kovanluokan puuheppatyttönä voisin laittaa tänne muutamia käsittelyvinkkejä.

 Jos pollesi on pyörilläkulkevaa mallia kannattaa sitä ensin totuttaa otteisiisi taluttamalla sitä. Kannattaa aloittaa rauhallisesti, mutta ystävyytenne syvetessä voit lisätä vauhtia ja kops vaan ponin kyljet hakkaavat maalit irti seinistä ja pyörät raapivat parketit naarmuille.

Taluttelun jäkeen voit siirtyä seuraavalle levelille ja alkaa istuskella humman selässä. Tässä on oltava tarkkana, sillä tämä malli ei keinu. Jos kuitenkin sekoitat tämän mummulan keinuvaan versioon seuraa selälleen kellahtaminen ja huomaat istuvasi äidin sylissä lohdutettavana.

 Kun istuskelu luontuu, voidaan taas lähteä liikkeelle. Vauhtia saa potkia ihan reippaasti, jos haluaa hepan keulivan. Tämä polle tosin on sen verran lässy, että se kellahtaa useammin kyljelleen, kuin keulii kunnolla.

 Ja tärkeintä on paijailla omaa rakasta heppaa kunnolla. 

Tilkkuilua

Monissa blogeissa on vilissyt toinen toistaan hienompia tilkkutöitä. Ajattelin vähän testailla tuota tilkuttelua ja katsoa tykkäisinkö. Kaapista löytyi Liandlon kuoseja ja pistin sitten niitä paloiksi. Syntyi tällainen 3/2011 OB:n kaavalla tehty mekko, joka sai kaverikseen samaisen lehden ohoi-kaavalla tehdyn paidan.

 Vuoritin mekon kauttaaltaan trikoolla, jotta saumat eivät näkyisi. Ihan ok mun mielestä. Pienelle oli mieleen ja pienet kädet nappasivat mekon nopsasti kuvauspöydältä.

Paidan tein 98 koossa kuten muutkin vaatteet tällähetkellä. Siitä tuli liian iso. Hihojen pitäisi olla 3/4 mittaiset, mutta ranteisiin ovat. Noh, näin päin se ongelma ei ole kovin iso. Tai siis isous on se ongelma,   mutta ongelma itsessään ei ole iso :)

Setti 2v kesämiehelle

Oltiin viikonloppuna kaksivuotiskemuissa. Halusin antaa lahjaksi myös jotain itsetehtyä. Tällaisen koiran sain aikaiseksi:

Innostuin tuosta jo aiemmin kehumastani leimasimesta ja laitoin koon lisäksi onnittelut lappuun. Tein paidan lisäksi samasta kankaasta käännettävän lätsän. Tämä on tehty samalla ohjeella kuin aiempikin kesälippis. 

 Sankari itse oli sitä mieltä, että paidassa on Muumien Nipsu eikä mikä tahansa koira. Niin tai näin onnea vielä sankarille :)

Luonnon ihmeitä

Yksi lemppariohjelmistani on Avara luonto. On jotenkin hypnoottista kuunnella selostajan rauhallista ääntä ja nähdä kuvankauniita maisemia. Naureskelemme myös usein siipan kanssa maailman ihmeille. Aina ohjelmaan on kaivettu joku Antarktiksella asustava kummajaishyönteinen, joka täydenkuun aikaan kuoriutuu jään syvyyksistä, lepattaa päivän, syö kumppaninsa munii hankeen ja vuosien kuluttua  nämä munat sitten taas kuoriutuvat juuri tähtien, vuoroveden ja lämpötilan ollessa optimaaliset. Ihan kummia juttuja löytyy tältä pallolta.

Leisandiasta löytyy sininen kirahvi. Se löysi tientä näihin Facebookin OE-ryhmän Miikkari kaavalla tehtyihin pökiin ja sai kaveriksi paidan, jonka kaava löytyy 1/2009 Ottobrestä. Tuo apila kangas on Kestovaippakaupasta ja se harmillisesti värjäytyi pesussa. Housujen joustofrotee on ralliraitaa Royal tuotteelta.

 Viimeksi jo vihjaisin, että meille kotiutui nimileimasin. Tilasin leimasimen täältä. Tuli nopsaan ja hintakin on mielestäni kohtalainen. Olen ollut siitä aika innoissani. Sen avulla on näppärä nimikoida vaatteita tai tehdä esim. kokolappuja, kuten minä olen tehnyt. Itse tein tällaisia Olen kokoa x cm lappuja. Aika kivoja :)

Ideavarkaissa

Pari kertaa on joku kysäsissyt mistä ideat lastenvaatteisiin syntyvät. No itse ainakin olen alkanut katselemaan maailmaa applikoijan silmin. Kiva kuva voi lymytä vaikka mainoksessa tai lasten kirjassa. Kerran hauska eläin tuli vastaan neuvolan odotustilan ilmoitustaululta. Aika usein kuitenkin ideat syntyvät lukemalla muitten blogeja. Ompelubloggaaminen on tuntunut yleistyvän hirmuisesti ja on monia aivan ihania blogeja, joiden pitäjät ovat huisin taitavia ompelemaan.

Ei varmaan koskaan ole tullut tehtyä mitään suoraa kopiota kenenkään muun ideasta, mutta omia sovelluksi kyllä ja reippaasti. Seuraan monia blogeja, mutta omat suosikkini ovat ehdottomasti Unikuun terapiahuone, Viis viikolla ja  PikkuHoo. Samoin on kiva lukea sellaisia blogeja, joiden pitäjillä on suunnilleen samanikäisiä lapsia. Näkee sitten miltä kaavat näyttävät valmiina vaatteena.

Tässä yksi setti, jossa on nyt niitä pöllittyjä ideoita :)

Paidan kaava on Hoops, jota moni on blogeissaan hehkuttanut. Kiva on! Hihoihin laitoin paksummat resorit, kun näyttivät niin kivoilta Unikuun Terapiahuoneen kuvissa. Lakkikin on tehty Unikuun ohjeella eli ne ovat siis sieltä. Kokolappuun taas tuli idea PikkuHoolta, joka oli hokannut käyttää tähän tarkoitukseen ihania trikoon palasia. Nyt talteen siis ne ihan pienetkin soirot ja vaatteisiin saa pehmoiset kokolaput. Tämän jälkeen eloin painaa kokonumerot nimileimasimella, johon taas idea tuli Tikbumsa-blogista. Mutta siitä lisää vaikka seuraavassa postauksessa, nyt aplodit ihanille kanssa bloggaajille!

Pääsiäispupu

Meille pomppi tällainen pääsiäispupu tai uuva niinkuin tyttö kutsuu pupua. Täällä aletaan olla jo kesäisissä meiningeissä, kun syntyy shortseja. On muuten tosi kivat kaavat kumpainenkin tuo paidan Hoops (OB 3/2012) ja shortsien Donkey (OB3/2012).

 Lapsi ei vissiin tiennyt mitään lyhyistä hihoista ja punteista sillä hän koitti jatkuvasti kiskoa lahkeita alaspäin ja vetää hihat ranteisiin :) Noh mitäs sitä hellekesistä näin pieni tietäisikään, kun viime kesä mentiin pipo päässä. 

Kummat muksut

Lapset on kummia. Olen kohta parisen vuotta saanut lähempää tutustua näihin pieniin hemmoihin ja todennut vain, että montaa asiaa en ymmärrä. Esimerkiksi miksi lapsi ei sitten kirveelläkään syö ruokaa, joka on lautasella, mutta lattialta sama ruoka maistuu hienosti. Tai miksi aika isokin lapsi vetää hirmuiset kiukkuraivarit ennen ulos menoa, kirkuu eitä ja haraa vastaan, kun sitä tunkee ulos. Ja tunnin päästä sama lapsi laittaa vastaan, "EI en tule sisään". Pättäisi nyt hemmetti vie mitä se haluaa.

En myöskään tajua millä kuudennella aistilla ne herää aina, kun saat ruoan pöytään ja istut alas aikomuksenasi syödä rauhassa lämmintä ruokaa. Niin väärä ajatus! Samalla aistilla ne panttaa aina kakkaa kunnes olet juuri vaihtanut niiden vaipan. No ehkä puhtaaseen vaippaan on kiva kakata.

Silti on aika jees olla taas vuosi kotosalla ihmettelemässä näitä omia ihmeitä ja niiden ajatuksen juoksua. Ja on sitä ihmettelemistä omissakin tunteissa. Kun ne pienet itkee ja kiukuttelee kaupassa, olisin valmis antamaan ne sen neuvomaan tulevan mummun matkaan. Sitten taas kotona, kun se isompi pieni reippaana auttaa pyykin ripustamisessa ja pienempi pieni hymyilee rakastuneena vaipanvaihtotason viereen ripustetulle hymynaamalle olen pakahtua rakkaudesta. Nämä on ihania kummajaisia ja ne on mun :)

Tällasen paidan tein ja se on pullollaan kummia lapsia. Kaava on oma viritys. Etumuksen nappeihin lainasin ideaa uusimmasta Ottobrestä.

Onneksi meillä on Suomessa hieno laitos, joka selittää näiden kummajaisten toimintaa (on aika pitkä aasinsilta tässä). Nimittäin neuvola! Tuunasin siis tyttöjen neuvolakortteja. Näiden kankaat on Pikku Punahilkasta.

Räpy ja Viti ilmailee

Huh, huh. Joulun odotus on monena vuonna ollut raskasta (ainakin silloin pienempänä, kun tuntui, että päivät oikein matelevat ennen aattoa). Tänä vuonna kuitenkin toi kasvava maha ja kaikki siihen liittyvät vaivat ovat pidentäneet kuukautta ja erityisesti koneella istuminen on ollut aika inhaa. Toisaalta taas näin kun on joka tapauksessa hereillä erikoisiin aikoihin (esim. 4.42) voi sen ajan kait käyttää johonkin hyödylliseenkin :)

Eniveis, Räpy ja Viti ovat olleet meidän tytsyn mielestä ihan parhaita. He mm. pelastivat yhden muuten jo pahalta näyttäneen automatkan, kun äiti jaksoi 1,5 tuntia kääntää viimeisen sivun luukkua, josta vuorotellen kurkisti Räpy ja vuorotellen Viti. Ja tosiaan 1,5 tunnin jälkeenkin tyttöä jaksoi naurattaa.

Nämä kaverukset tulivat heti mieleen, kun päätin tehdä 1-vuotiaalle kummipojallemme hieman vaatetta lahjaksi. Niimpä paitaan lennähti helikopteriin hypännyt Räpy ja housuihin taas putosi laskuvarjoineen Viti.

Paidan kaavana käytin taas kerran 4/2010 lehden Papanaa ja housuissa Ottobren 3/2012 Koala kaavaa, jossa muokkasin vain vyötärön resorimalliseksi ja poistin toisen taskun. Kumpainenkin on koossa 80 cm. Paidan pehmoinen ja livenä turkoosimpi kangas on Liandlolta, resorit Royal tuotteelta ja farkkukangas EK:n palalaarista.

Olen tyytyväinen sekä paitaan, että housuihin, onnistuivat ihan kivasti. Onnea vielä kovasti pikkumiehelle!

Toukka tiskaa

Äitini pitää Risto Rasan runoista. Olessani pieni hän usein lausui tämän runon ja se oli jo silloin mielestäni mitä mainioin.

Omenan kuoressa on reikä. 

Jos siihen painaa

korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti, 

voi veden ja tuulen 

ääniltä erottaa

astioiden helinää. 

Toukka tiskaa. 

Tämän Fabriinasta ostetun omppupaidan koristeeksi päätyi siis toukka. Kuningasajatuksenani oli laittaa toukkaan täytteeksi vanua ja kiinnittää se paitaan tarranauhalla. Juu hienosti toimi ja lapsi oli oikein ylpeä, kun osasi itse irroittaa toukan ja tuoda sen minulle. Eli se ei saanut olla sekuntiakaan kiinni paidassa, vaan reipas 1,5 v tyttöni järjestelmällisesti ja ylpeästi toi sen heti minulle takaisin, kun koitinkin kiinnittää sitä. Koska paita ei ollut mielestäni kovinkaan kiva kolmella tarranauhan palalla koristeltuna tikkasin madon kiinni paitaan. Nyt se sitten saa olla siinä rauhassa. 

Kaveriksi Papana-kaavalla tehty paita sai tuon farkkuhamosen. 

Kissan kimpura ja pienet hiiret

Mummuni tapasi sanoa ruokaa pois laittaessaan, että "tämä nyt oli tällaista, että sitä syövät vain koiran kompurat ja kissan kimpurat sekä rotat ja mustat hiiret". Usein pois laittamisen syy oli kyllä siinä, että ruokaa ei vain mahtunut pieneen tyttöön enää kolmatta lautasta vaikka se huippu hyvää olikin.

No kissan kimpuran halusin, mutta hiiret valkaistuivat matkalla, kun eivät ne mustat hiiret olisi mihinkään noista pökistä erottuneet. Ihan kivat tuli ja malli on hauska erityisesti näissä housuissa, jotka on siis tehty Facebookin Ompeluelämää sivustolla pyörivästä miikkari-kaavasta koossa 86/92. Paidan kaavana taas on jo hyväksi havaittu papana.

Potkarit syntyivät kai jossain James Bond hengessä, sillä ne ovat tyyliä "kun mikään ei kohdistu". No ei myöskään onnistu. Kaikki alkoi kankaan värjääntymisellä. Esipesussa Metsolan pallofroteen valkoiset pallot menivät tuollaisiksi samaeiksi. Harmitti. Seuraava vastoinkäyminen tuli leikatessa. Olin ostanut liian vähän kangasta. Harmitti. Päätin jatkaa lahkeita. Kohdistukset eivät osuneet. Harmitti. No eivät ne kohdistukset menneet kyljissäkään kohdilleen.

No samasenvälii, kivalta näyttävät päällä. Tyttö tykkää näistä ja iloisena osoittelee masussaan nyreänä olevaa kissaa.

Laitetaan loppuun vielä yksi sovituskuva. Edestä ei kuvaa saanut, kun mimmi liimaantui aika liki televisiota ja dinojunaa.