Räpy ja Viti ilmailee

Huh, huh. Joulun odotus on monena vuonna ollut raskasta (ainakin silloin pienempänä, kun tuntui, että päivät oikein matelevat ennen aattoa). Tänä vuonna kuitenkin toi kasvava maha ja kaikki siihen liittyvät vaivat ovat pidentäneet kuukautta ja erityisesti koneella istuminen on ollut aika inhaa. Toisaalta taas näin kun on joka tapauksessa hereillä erikoisiin aikoihin (esim. 4.42) voi sen ajan kait käyttää johonkin hyödylliseenkin :)

Eniveis, Räpy ja Viti ovat olleet meidän tytsyn mielestä ihan parhaita. He mm. pelastivat yhden muuten jo pahalta näyttäneen automatkan, kun äiti jaksoi 1,5 tuntia kääntää viimeisen sivun luukkua, josta vuorotellen kurkisti Räpy ja vuorotellen Viti. Ja tosiaan 1,5 tunnin jälkeenkin tyttöä jaksoi naurattaa.

Nämä kaverukset tulivat heti mieleen, kun päätin tehdä 1-vuotiaalle kummipojallemme hieman vaatetta lahjaksi. Niimpä paitaan lennähti helikopteriin hypännyt Räpy ja housuihin taas putosi laskuvarjoineen Viti.

Paidan kaavana käytin taas kerran 4/2010 lehden Papanaa ja housuissa Ottobren 3/2012 Koala kaavaa, jossa muokkasin vain vyötärön resorimalliseksi ja poistin toisen taskun. Kumpainenkin on koossa 80 cm. Paidan pehmoinen ja livenä turkoosimpi kangas on Liandlolta, resorit Royal tuotteelta ja farkkukangas EK:n palalaarista.

Olen tyytyväinen sekä paitaan, että housuihin, onnistuivat ihan kivasti. Onnea vielä kovasti pikkumiehelle!

Kettutytöt

Hengissä ollaan vaikka tätä blogihiljaisuutta tuntuu kestäneen ikuisuus. Valmistakin on tullut ja iso osa on jo kuvattunakin, mutta jotenkin kuvien käsittely ei ole houkutellut yhtään viime aikoina. Noh nyt alkaa äikkäri, joten eiköhän sitä nyt ole aikaa käsitelläkin ne kuvat.

Tässä kuitenkin jotain valmista. Jokunen aika sitten näin Rouda Muruset -blogissa nämä kissat ja ihastuin. No hieman samalla ajatuksella valmistuivat nämä kettutytöt. Toinen ehti jo muuttaa työkaverin tytön luokse, mutta toinen odottelee Leisandian uutta tulokasta.

Riine

Kaapissa on jo jonkin aikaa komeillut Mekkotehdas kirja. Siellä on aivan ihania mekkoja, mutta jotenkin ne musta sopivat paremmin hieman isommille tytöille ja ovat aika kesäisiä. Muutama kangaskin jo odottelee kaapissa, että teen nistä jossain välissä mekkoja vähän kasvaneelle neidille.

No jotain piti jo testailla ja Kestovaippakaupan joustofroteesta syntyi Riine-mekko.

Tuli kiva, mutta jotenkin se näyttää tolla lapsella hassun avokaulaselta, kun pieni on koko elämänsä pitänyt bodyja sun muita suht umpinaisia kauluksia. Eli totuttelua tämä vähän vaatii. Samoin nuo leveät hihat olivat neidin mielestä kai hieman hassut. Niitä ihmetellessä nimittäin kului tovi jos toinenkin. 

Toukka tiskaa

Äitini pitää Risto Rasan runoista. Olessani pieni hän usein lausui tämän runon ja se oli jo silloin mielestäni mitä mainioin.

Omenan kuoressa on reikä. 

Jos siihen painaa

korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti, 

voi veden ja tuulen 

ääniltä erottaa

astioiden helinää. 

Toukka tiskaa. 

Tämän Fabriinasta ostetun omppupaidan koristeeksi päätyi siis toukka. Kuningasajatuksenani oli laittaa toukkaan täytteeksi vanua ja kiinnittää se paitaan tarranauhalla. Juu hienosti toimi ja lapsi oli oikein ylpeä, kun osasi itse irroittaa toukan ja tuoda sen minulle. Eli se ei saanut olla sekuntiakaan kiinni paidassa, vaan reipas 1,5 v tyttöni järjestelmällisesti ja ylpeästi toi sen heti minulle takaisin, kun koitinkin kiinnittää sitä. Koska paita ei ollut mielestäni kovinkaan kiva kolmella tarranauhan palalla koristeltuna tikkasin madon kiinni paitaan. Nyt se sitten saa olla siinä rauhassa. 

Kaveriksi Papana-kaavalla tehty paita sai tuon farkkuhamosen. 

Kissan kimpura ja pienet hiiret

Mummuni tapasi sanoa ruokaa pois laittaessaan, että "tämä nyt oli tällaista, että sitä syövät vain koiran kompurat ja kissan kimpurat sekä rotat ja mustat hiiret". Usein pois laittamisen syy oli kyllä siinä, että ruokaa ei vain mahtunut pieneen tyttöön enää kolmatta lautasta vaikka se huippu hyvää olikin.

No kissan kimpuran halusin, mutta hiiret valkaistuivat matkalla, kun eivät ne mustat hiiret olisi mihinkään noista pökistä erottuneet. Ihan kivat tuli ja malli on hauska erityisesti näissä housuissa, jotka on siis tehty Facebookin Ompeluelämää sivustolla pyörivästä miikkari-kaavasta koossa 86/92. Paidan kaavana taas on jo hyväksi havaittu papana.

Potkarit syntyivät kai jossain James Bond hengessä, sillä ne ovat tyyliä "kun mikään ei kohdistu". No ei myöskään onnistu. Kaikki alkoi kankaan värjääntymisellä. Esipesussa Metsolan pallofroteen valkoiset pallot menivät tuollaisiksi samaeiksi. Harmitti. Seuraava vastoinkäyminen tuli leikatessa. Olin ostanut liian vähän kangasta. Harmitti. Päätin jatkaa lahkeita. Kohdistukset eivät osuneet. Harmitti. No eivät ne kohdistukset menneet kyljissäkään kohdilleen.

No samasenvälii, kivalta näyttävät päällä. Tyttö tykkää näistä ja iloisena osoittelee masussaan nyreänä olevaa kissaa.

Laitetaan loppuun vielä yksi sovituskuva. Edestä ei kuvaa saanut, kun mimmi liimaantui aika liki televisiota ja dinojunaa. 

Blogi 1v ja tipitii tiputakki

Jihaa! Leisandia-blogille tuli vuosi täyteen. Samoin vuosi on aikalailla mittarissa myös ompeluharrastuksellani, sillä aika nopsasti homma lähti kympillä lapasesta. Aika paljon on vuodessa kertynyt valmista ja opittukin on yhtä ja toista. Kirjaimellisesti on opittu kantapään kautta (nyt tiedän millaiset kantapäät potkareihin kannattaa värkätä :)) Wordle sai vuoden aikaansaannoksistani aikaiseksi tällaista:

Mikä olisi parempi tapa juhlia synttäreitä kuin blogata jotain helmeä. Tämä on mielestäni parasta mitä olen tällä rintamalla saanut aikaan: toppatakki! Päällisen kangas ja vanu on Eurokankaasta, vuori äitini vanha kylpytakki ja kaavana Tinttiina Ottobrestä 6/2011. Facebookin Ompeluelämää palstalta saatujen vinkkien ansiosta lyhensin takkia reilusti ja suurensin hihansuita (ne ovat kyllä vieläkin liian naftit eli lisää olisi saanut suurentaa). Mutta olen huisin tyytyväinen! Sen kunniaksi kunnon kuvakavalkaadi mein tipuista.

Kiitoksia kaikille lukijoille ekasta vuodesta ja tervetuloa mukaan seuraavalle. Ompelupöydällä odottelee jo yhtä sun toista kohta valmistuvaa :) Hip hei!

Villapaitojen kierrätystä

Uhrasin taas muutaman oman vanhan villapaitani, jotta lapsellani olisi lämmin :) No paidat olivat jo UFFin kassissa, mutta pelastin ne ompelujuttuihin. Alussa oli siis tällainen villis:

 Sille näytettiin saksia ja luettiin loitsuja 6/2011 Ottobrestä. Taskut tähän eksyivät 4/2011 lehdestä ja napit taas löytyivät Hyvinkään Ompelukonekeskuksesta.

 Napinlävet eivät tässä onnistuneet hiukkaakaan. Kirosin, purin ja sävelsin. Siinä ne nyt ovat ja liian isoina, mutta ny anti ol.

Ja niin oli täällä toinenkin villis. Kulahtanut Espanjanostos, joka päätyi loikkakaavalla tuunattuna tällaiseksi:

Jos olisin ennen leikkaamista katsonut raitoja tarkemmin en olisi tehnyt raglanhihoja. Nuo raidat, kun eivät ole symmetrisiä niin kohdistus ei ollut mahdollinen, mutta näillä mennään.
Nyt saa tulla kylmä, tai ainakin hiukan kylmempää.