perjantai 30. joulukuuta 2011

5 star girl

Tein jokunen aika sitten viiden tähden neidille hupparin viidellä tähdellä. Tosin noille verkkareille en itse ihan taida viittä tähtöstä antaa, mutta kyllä ne käyttöön tulevat. Kaavoina mulla oli tässä Veikko vetuketjuhuppari ja Viikari svetarihousut Ottobrestä 6/2007. Lila gollegekangas on Eurokankaasta ja pilvet Metsolasta. Applikointien velour taas omasta kätköstä ja nuo oranssit resorit yhestä paikallisesta.



Kankaan väri on oikeasti lähempänä noita yläkuvia. Mä olen nyt pienessä ompelulakossa, jonka olen ihan itselleni määrännyt. Jossain toivottavasti postisetä tuo tänne suunnalle isoa tilausta Metsolasta ja ennen sen saapumista olen päättäny olla aloittamatta mitään. Käy kuitenkin vaan niin, että ajatukset muuttuu, kun nään ne kankaat livenä. Nyt olis sitte hyvää aikaa päivitellä vanhoja juttuja ja korjata rikkinäisiä vaatteita, mutta kun tuo korjaus on NIIN tylsää! Olenkin sitten kaivautunu sohvannurkkaan ja ottanu käteeni hyviä kirjoja. Neiti kun vetelee vieläkin hienoja monentunnin päikkäreitä. 

Tosin nyt ulkoa alkaa kuulua höpötystä ja pieni lapanen vilkuttaa vaunuista eli haetaas nyytti sisään. Heipat taas!


keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Bodytehtaalta päivää

Leisandiassa perustettiin tuossa jokunen aika sitten bodytehdas. Tehtaalle kuitenkin tuli neppareiden toimitusongelma, ja tuotanto seisoi raaka-ainepulan vuoksi eikä sitä nyt keskeneräisiä juttuja täälläkään esitellä.

No nyt on neppareita, mutta tehdas on kyllä jo lupaavan alun jälkeen suljettu. Ainakin toistaiseksi. Mies nimittäin työreissullaan shoppasi sellaisen määrän bodyja, että meitsi ompelee toistaiseksi jotain muuta :)

Mutta tässä näitä bodytehtaan tuotoksia:







Pilvikankaat ja sininen sydänkangas ovat Metsolasta ja tuo punainen sekä lilaresori Eurokankaasta. Oranssi resorikaitale taas on Sampsukasta. Applikointien kankaat ihan vaan omista kätköistä, mikä mistäkin :) Kaavoina käytin noihin kietaisubodyihin OB 6/2007 ja tossa kirjekuoribodyssa on oma kaava. 

lauantai 24. joulukuuta 2011

Kreisi ilmapallojengi

Pukinkontista paljastui mm. tällainen satupeitto tytölle. Tuo pallokangas on hieman tukevampaa puuvillakangasta ja tuo vaaleanpunainen jotain ihanan pehmoista flanellintapaista. Molemmat ovat Eurokankaasta. Toiselle puolelle uhrasin yhden vanhan Ikean fleece peiton, joka oli sopivasti jo nukkaantunut. Velourit ovat omista varastoista ja napit Hyvinkään Ompelukonekeskuksesta.

Oikein odotan, että pääsen kunnolla kertomaan neidille satuja. Tykkään meinaan kovasti kertoa juttuja. Tästä peitosta saattaa sitten riittää tarinanjuurta. Vai miltä kuulostaa juttu, jossa nelihenkinen ystäväporukka lähtee vaikka lennättämään ilmapalloja. Porukkaan kuuluvat suuruudenhullu jellona, laiskaakin laiskempi kettunen, vähän yksinkertainen, mutta kovin kiltti pupu ja aivan älytön sammakko? 





torstai 22. joulukuuta 2011

one minute

Iiiks... Jouluun on enää ehkä minuutti ja vähän olis vielä hommaa. Vielä pitäs ommella, pakata ja paketoida. Olin hienosti aikataulussa, mutta sitten mies latasi iPadiin plants vs. zombies pelin ja eilinen sitten hurahti siinä. Asiat tärkeysjärjestykseen, sama se vaikka joulupukilta uupuu säkistä pari pakettia, jos olen yhteensä 5 tuntia hyvää päiväuniaikaa tappanu kasvimaallani vilistäviä zombeja. Hyvä peli siis ja onneksi se on nyt menty läpi ja nuo lahjatkin ehkä vielä tästä valmistuvat.

Tässä yksi minuuttimekko, jonka tuossa yhdessä hetkessä surautin. Kankaat on Marimekkoa. 


Sitten tein neidin pikkukavereille tällaisia heijastimia: 

Lakisääteinen tauko käytetty tässä pukinpajan sivukonttorissa ja työt jatkuu :)

Hyvää joulua!


torstai 15. joulukuuta 2011

Neulontasalaliitto

Olen vahvasti alkanut epäillä kansainvälisen neulontasalaliiton olemassaoloa. Olen neulonut jonkin verran tässä viime vuosina. Joku voisi sanoa, että paljonkin. Ainakin, jos katsotaan tunneissa eikä valmistuneissa jutuissa. Aluksi ajattelin, että olen vaan hidas neulomaan ja tahti kyllä nopeutuu, kun opin homman kunnolla. No eipä ole nopeutunut! Neulon mielestäni ihan ok nopeudella, mutta pienenkin kappaleen tekeminen kestää ikuisuuden.

Uskonkin siis kansainväliseen salaliittoon, joka uskottelee pahaa-aavistamattomille ja innokkaille neulojille, että valmista syntyy kädenkäänteessä. Oikeasti kuka esim. saa valmiiksi Novitan villapaitoja niin, että voisi aina kolmen kuukauden kuluttua ostaa uuden lehden? Tai ylipäätään kuka saa ikinä yhtään villapaitaa valmiiksi niin, että olisi paidan valmistuessa vielä samankokoinen kuin aloittaessaan? Itse en millään pysty tuohon ja koska en vain halua myöntää olevani niin hidas tumpelo, niin uskon siihen salaliittoon. Liitossa pitäisi kyllä olla mukana aikamoinen määrä ihmsiä ihan jo Suomessakin, mutta eiköhän niillä ulkomaisilla knitting guruilla ole massia voidella näitä kotimaan bloggaajia kertomaan sovittua tarinaa.

No hyväuskoisena ja innokkaana aloitin tuossa kesällä (huom. kesällä) villatakin tekemisen neidille. Jokapaikassa toitotetaan miten vauvanvaatteita on NIIN kiva neuloa, kun ne valmistuvat NIIN nopsasti. No uskoin taas, mikä oli virhe. Ensin ajattelin virkata takin, koska neulomisesta on noita negatiivisia kokemuksia. Meni siinä sitten se kesäkuu ja heinäkuu, kunnes sain valmista ja tajusin, että neiti voi hyvin käyttää takkia turnajaisissa haarniskana. Eli paksua oli ja tönkköä ja purkuun meni. (Allekirjoittanut itki tässä vaiheessa ja kiukutteli koko päivän miehelle, joka huomautti luulleensa käsitöiden olevan minulle rentouttava ja mukava harrastus, jota ei oteta niin vakavasti.)

No taas oli lankaa kerillä ja uhmakkuutta ilmassa ja hain Garn studiolta tämän ohjeen. Fiksuna aloin tehdä 6-9 kk kokoisen ohjeella (neiti oli tuolloin 3 kk), jotta takki joskus mahtuisi päälle. No neuloin kuin heikkopäinen (lähes joka ilta ja kaikki automatkat yms.) ja sain sen valmiiksi marraskuun lopussa. Eli NIIN nopeasti valmistui vauvanvaate ja oli kyllä NIIN kiva neuloa, että...

No mahtui se kuvaamisen ajaksi päälle, mutta ei se kyllä kovin kiva ole. Eli ohjetta en suosittele kellekään, vaatetta en aio käyttää ja ilo on ylimmillään :) Jätetään vaatteiden neulominen muille näiden kuvien myötä.





Niin koska tuon kanssa oli välillä usko koetuksella tein amatöörimäisen virheen ja otin väliin jotain "nopeaa neulottavaa" terapiatekemiseksi. Siitä sitten tuli tällainen ihanan pehmeä huivi, jossa lankana on Teeteen taigaa (joka on muuten kyllä mielettömän ihanaa). Huivin neuloin pantenttineuloksena ja se kyllä oikeasti valmistui 12 koon puikoilla kohtalaisen nopeasti. Tosin pitänee tässä vaiheessa ilmiantaa paikallisen lankaliikkeen myyjä, joka vakuutti huivin syntyvän "ihan yhdellä istumalla". Joko tuo myyjä oli vastaavaa huivia neuloessaan istunut paikallaan hemmetin pitkään tai sitten hänkin kuuluu tuohon salaliittoon. No huivista tuli ihan kiva, ja laitoin siihen vielä äitini korulaatikosta vohkimani helmet koristeeksi.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Balettikarhu

Tämä jääkarhuneiti haluaisi tanssia balettia, mutta kun siltä ei plie luonnistu. Nallukka on niin parkana, että sydäntä särkee.

Jep, jep ja niinpä niin. Tämä karhuapplikointi onnistui hyvin. Sain karhusta sellaisen kuin halusinkin ja tuo erillinen hamekin toimii ja on neidistä hauska. Hupparin velourkangas on kestovaippakauppa.comista ja kaavana tuossa oli Kayla OB 3/2009:stä.

Tiedä mistä johtui, mutta tästä tuli jotenkin outo tai musta tuo kaava ei oikein toiminut esim. alavarat menivät hassusti. Päällä sitä tosin ei huomaa ja näyttäisi siltä, että tämä päällä on kiva kölliä rennosti.




keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Leisandia zoo

Uusia juttuja valmistuu nyt aika vähän ja nekin ovat tonttuilua ja siis salaisia. Ajattelin bloggailla siis jotain vanhaa. Ennen neidin syntymää käteen kasvoi kiinni virkkuukoukku ja tänne syntyi pieni eläintarha. Tervetuloa siis esittelykierrokselle Leisandian eläintarhaan.

Ensimmäisenä tapaamme hulvattoman marakattiköörin. Nämä veikot killuvat neidin huoneen lampussa virnuillen sieltä meille ja suunnitellen jekkujaan. Erityistä huvia niille tuntuu tuottavan hiuksiini tarttuminen :)



Apinat on tehty Unileluja, pehmoeläimia ja nukkeja -kirjan ohjeilla. Punahousuinen heppu on tehty marakatin ohjeella ja kaksi muuta pikkumarakatin ohjeella. Olen vähän soveltaen värkkäillyt tällaisia myös vauvalahjoiksi. Näitä oli tosi helppo tehdä ja mielestäni nämä ovat kivan ilmeikkäitä.

Saman kirjan ohjeella on tehty myös tämä rennon letkeä zeepra. Tämän veikkosen pikkusisar killuu neidin turvaistuimessa ja pitää seuraa matkoilla meille. Varsinkin tuo autoon tekemäni miniversio on neidin mieleen. Se onkin siinämäärin pureskeltu, että siitä ei enää viitisinyt kuvaa ottaa.

Neidin suosioon on päässyt myös tämä kiraffiperhe, joka eiliseen asti asusti neidin sängyssä. Nämä alkoivat kuitenkin olla öisin senverran äänekästä painiseuraa, että kiraffiperheen piti muuttaa hyllylle. Ainakin toistaiseksi muutto näyttää onnistuneelta ja viime yö oli heti rauhallisempi. Isot kiraffit on tehty  Avotakan ohjeella ja pieniin muokkailin itse tuota ohjetta. Niin pikkukiraffejakin on kaksi, mutta perheeseen kuuluva lila pikkukiraffi odottelee pääsyä lasaretin pöydälle. Pieni raukka on paininut itselleen hieman liian isossa painoluokassa ja on nyt koviakokeneen näköinen.


Jokaisessa kunnon eläintarhassa asuu jellona. Niin myös meillä. Tosin tämä jello on pieni ja hiukan reppana. Tämä kaveri on tehty Mia Begtssonin Amigurumi kirjan ohjeella, kuten myös seuraava siili.

Eläintarhan ujoin asukki on tämä pikkuinen siili. Se asustaa työhuoneemme kaapin päällä ja menee heti piiloon kun neidin innokasta kiljuntaa alkaa kuulua. Siili ei ole ihan vauvankestävä ja sen taitaakin olla pakko muuttaa turvallisempaa kotiin. Tällä pikku siilillä on sileäkarvainen velipoika, joka asuu neidin serkun turvaistuimessa.

On tullut pitkä postaus, mutta esitellään vielä yksi. Tämä heppu ei ole omaa tekoani, mutta sen verran asennetta kaverilla on, että kaipa se pitää näyttää. Tässä on siis Kettunen, eläintarhan kingi. Meillä ei ainakaan vielä ole kukkoa tunkiolla, joten siellä häärii tämä isännän elein esiityvä kettu.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Tykkään, tykkään!

Eilen meitsi hymisi tyytyväisyyttään ja keekoili paljon peilin edessä. Miestä taisi taas hymyilyttää, kun innoissani selitin hihojen istuvuutta ja hehkutin onnistumista. Mutta hymyikööt vaan, on tässä nimittäin syytäkin olla iloinen ja ei en vielä ole joulumielellä vaan jotain paljon parempaa: MÄ OLEN TEHNYT ITSELLENI EKAN KÄYTTÖVAATTEEN. Siis sellaisen, jonka kehtaan laittaa päälle muutenkin kuin pimeässä huoneessa 2 metriä maanalla.

Joku voisi sanoa, että "jaa, kattos vaan, teit trikoopuseron, nehän on helppoja". Juu noinkin sen voisi nähdä, mutta kun tämä ei ole mikä vaan T-paita vaan tosiaan ensimmäinen vaate, jonka olen itse tehnyt ja jota aion ihan oikeasti pitää ja joka on mulla nytkin päällä. Itselleni (tai kenelle tahansa yli 70 senttiselle) ompelu ei ole koskaan onnistunut. Lapsuudenkodin alakerrasta taitaa vieläkin löytyä kokeiluja, jotka saivat mut vuosiksi myöntämään että ei ole ompelu Leisan juttu. Sieltä löytyy yläasteella tehty farkkukankainen vuoritakki, joka istuu passelisti henkilölle, jonka hartiat ovat kokoa 46, vyötärö 34 ja lantio 38. En ollut teininä tuon mallinen, joten kaappiin jäi. Samassa kasassa taitaa olla myös käsityötunneilla tehty juhlamekko, joka ei sekään koskaan saanut ensi-iltaansa kun oli tuolloin puutetta naamiaisista.

Rehellisyyden nimissä pitää kai kertoa, että olen mä kerran tehnyt vaatteen, jota olen todistetusti pitänyt. Neljännellä luokalla koko luokkamme ompeli itselleen fleeceliivit. Kankaan sai valita kahdesta: oli tyylikäs musta (valitsin sen) ja kunnon graafinen hirvitys kuosi 90-luvun henkeen. Liivi oli tosiaan one-size ja suoria linjoja ja nän jälkikäteen näyttää aivan kamalalle. No koko luokka ikuistettiin noissa liivihirvityksissä luokkakuvaan. Siinä sitten 20 pilttiä hymyilevät hammasraudoissaan ja kammotusliiveissään. Oi niitä aikoja...

No asiaan, tämä on jotain muuta. Tässä paidassa on kivat rypytykset olkapäissä ja ihanaa Nanson kangasta. Kaava on Ottobren lehdestä 5/2008, mutta lisäsin siihen tuon helman resorin, jotta sain pituutta. Hihat jätin myös kääntämättä, kun ne mielestäni olivat aika rouheat ihan vain saumurilla huolitteun jälkeen. Tässä kuvia paidasta... Meitsi lähtee uuteen taistoon, kohti uusia vaatteita (varmana myös paitoja tällä kaavalla ;))



maanantai 28. marraskuuta 2011

Ready, steady, GO!!!

Täällä ollaan lähtökuopissa. Neiti jo peruuttelee kovasti ja eteenpäinkin mennään varmaan kohta. Itse taas olen lähtötilanteessa joulun suhteen. Ideoita olisi liiankin kanssa, mutta taitoa ja aikaa niiden toteutukseen sitten taas niin ja näin. Saapa nähdä miten kaikki tulee hankittua ja mitä onnistun väsäämään ja miten siitä selvitään.

Tein neidille tällaisen kilpa-asun tulevaa konttauskautta varten. Mielessä oli jo pitkään pyörinyt maatuskoita ja jo odotusaikana vaivasi korvamatona laulu Venäjänmaasta ja mummuista. Näin sitten unen vapaa-ajallaan rallia harrastavista maatuskoista ja siitä se sitten lähti.




Olimme muuten eilen reissunpäällä, kun neidin pieni serkkupoika sai nimen. Viitisen tuntia autossa ja juhlinta pelotti hieman puolivuotiaan vanhempia, mutta taas kerran turhaan. Neiti nukkui mennen tullen ja keskittyi juhlissa sukulaisten hurmaamiseen, hymyilyyn ja onnelliseen jokelteluun. Teekkarivanhempien sydäntä lämmittää huomata, että hei tyttö osaa juhlia. Totuuden nimessä pitänee kuitenkin todeta, että tyttö osaa myös örveltää: hame vain korviin, kieriskellään lattialla ja siemaillaan pullosta evästä pisin päivää.

Tänään sitten taas paluu arkeen ja ompeluun. Seuraavaksi jotain itselleni! Täällä on muuten otettu vihdoin myös lähtölaukaus talveen sillä TÄÄLLÄ SATAA LUNTA!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Yksi pieni neiti ryömi näin

Voi tätä lapsen kuvaamisen tuskaa. Neiti opettelee ryömimään ja heiluu ja sätkii niin, että kuvissa on usein vain matrix-henkisiä viivoja ja kun tuo päivänvalo ei nyt riitä mihinkään niin tuloksena on harmistunut kuvaaja. Saa nähdä mitä tuosta kuvaamisesta tulee, kun neiti alkaa oikein kunnolla liikkua.


Mallia koitettiin tälläkertaa saada pysymään paikoillaan Marimekon Karkuteillä matkalaukun kanssa. Ihastuin noihin laukkuihun kunnolla jo aiemmin ja viimeviikolla kävin hankkimassa meille sellaiset. Neidin kanssa tuli muutenkin vietettyä parisen viikkoa matkalaukkuelämää, kun mies oli työmatkalla jenkeissä. Minä pakkasin kassillisen kankaita, saumurit, ompelukoneet, kasan vaatteita ja lähes kaikenmuun omistamani tavaran autoon, nostin neidin keon päälle ja huristelin lastatun laivani kanssa neidin mummulaan pakoon yksinhuoltajan arkea.

Oli kyllä kiva olla omassa lapsuudenkodissa muutama viikko, mutta oli kyllä vielä kivempaa tulla takaisin kotiin ja toivottaa vielä miekkonenkin takaisin kotiin. Ompelumielessä tuo kotikotona hengailu oli varsin tuottoisaa. Sain siellä ollessani valmiiksi oheisen kasan. Osan olen noista jo blogannutkin, jotain on tulossa pian, mutta muutaman kohdalla odotellaan neidin kasvamista. Vaatteet kun näyttää kivemmilta päällä ja vielä osa on liian isoja.



Esitellään tällä kertaa ronsuilua. Ihastuin tuohon elefanttikankaaseen heti, kun näin sen. Tykkään tuosta kankaana kyllä vieläkin, mutta vaatteessa se näyttää mielestäni liikaa yöpukukankaalta. Muuten setti on ihan kiva eli voisi noilla kaavoilla ehkä tehdä vielä jotain muutakin. Ainakin nuo hupsis housut ovat vekkulit. Paidan kaava on siis Muksis ja housujen Hupsis Ottobrestä 1/2009. Norsukangas on Ikasyriltä, ruskea trikoo Eurokankaasta ja resorit paikallisesta kangaskaupasta.

Nyt, kun tuli avauduttua tuosta norsukankaasta, niin tämä pitää laittaa tänne. Eli tein siitä myös tuollaisen autopeiton neidille. Tästä tykkään kovasti. Toisella puolella tässä on Eurokankaasta hommattua microfleeceä ja toisella puolella tuo ronsukuosi. Koko on about 80x80 ja kovasti on ollut käytössä. Norsuapplikointikin onnistui hyvin. Jee, jee!


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Leisandian rinsessa

Saanko esitellä hänen kuninkaallinen korkeutensa Leisandian rinsessa. Pikku prinsessainen asustelee taikatornissa ja leikkii tietysti jonglööraavan pingviinin kanssa. Oikeasti pitänee myöntää, että neidillä on prinsessan ominaisuuksia toistaiseksi ihan tasan yhtä paljon kuin keskiverto pingviinillä kykyä jonglöörata.

Neiti komentaa lelujaan, vanhempiaan ja ihan ketä vaan joka sattuu paikalla olemaan varsin kovaäänisesti, hakkaa äijämäisesti käsiään pöytään, jos ei sana kuulu ja katsoo vielä vihaisesti päälle, jos eivät palvelijat eli me muut vieläkään liikahda :)

Aurinkoinen tapaus tämä meidän prinsessamme kyllä on, hymy on tytöllä herkässä ja oma huumorintaju alkaa pilkistellä esiin. Aina välillä omat jutut alkavat naurattaa ja näyttää, kuin vauvalla pettäisi pokka. Se nauru vain pulppuaa esiin. Mies sanoi, että nauru muistuttaa angry birdsin possuja ja kyllä siinä vähän taitaa perää olla.

Prinsessalla pitää tietysti olla prinsessamekko ja niinpä neiti sai tämän vaaleanpunaisen unelman.



Kaava on 6/2007 Ottobrestä, mekon kankaat paikallisesta kangasputiikista, applikoinnissa käytetyt velourit kestovaippakauppa.comista ja napit rinsessan mummun laatikoista.

Tein mekon alle tuollaisen bodyn (sillä surullisella omalla kaavalla). Applikoin bodyyn vielä mekon valkosametista tuon sydämen koristeeksi. Bodysta tuli itseasiassa tosi kiva ja sitä on käytetty paljon ihan itekseen.



Täällä on innostuttu paitsi ompelusta myös valokuvien käsittelystä ja kuten ompelu on se käsittelykin vasta harjoitteluvaiheessa. Nämä kuvat siis tulosta fotarilla kikkailusta ja lisää on varmaan luvassa ;)