Vanhempieni makuuhuoneen seinällä on kuvien joukossa kehystettynä mietelause "Ajatukset ovat kuin lapsia, omat ovat aina parhaita". Näin meidän kesken voin tunnustaa, että omissa ajatuksissani voi joskus olla jokunen bugi. Mutta se lapsi on kyllä aikamoinen tekele ja siitä olen melkoisen ylpeä.
Ihanainen, reipas tyttöni tepsuttelee jo tukea vasten, osoittelee sormellaan tahtomiaan juttuja ja nauraa tämän tästä niin, että kaikki kuusi hammasta loistavat. Neiti osaa intiaanihuudon, jota hän aina muistaakin yrittää tiukassa paikassa. Eli jos syöminen ei oikein suju ja äidin hermoja alkaa kiristää, niin tyttö alkaa pitää omaa intiaanihuutoaan ja tarkkailee samalla, joko alkaa hymyilyttää.
Tomera intiaaniprinsessamme on oppinut sanomaan myös EI, tai lähinnä hän pyörittää päätään hyvin päättäväisesti. Sitä kyllä sanaa ja nyökyttelyä treenaillessa ehdin hiukan ompelemaankin. Eli tällasita tuli:
Hupparin kaava on Suuresta Käsityöstä 2/2012. Lisäsin vain hihat huppariin. Kokona tässä on 80 cm ja tämän taisin kerrankin tehdä ilman muokkauksia.
Idean tuohon kruunuun sain täältä. Ja tuonne taas löysin FB:n Ompeluelämää-palstan kankaattoman kuukauden vinkkilistan kautta. Mä en tuolloin osallistunut mihinkään kankaattomaan kuukauteen, kun olin tuolloin vikaa kuukautta äikkärillä. Mä silloin ompelin kuin heikkopäinen ja hamstrasin kangasta niin, että jos joku ydintuho iskee niin ei meiän pirtistä ainakaan trikoo lopu. Nyt sitten vietän ostolakkoa (paitsi jos tulee joku TOSI kiva vastaan, kuten usein tulee) ja koitan kulutella kaappiin edes sen verran tilaa, että oven saisi kiinni.
Tässä vielä muutama sovituskuva, joissa neiti järjestelee mummulan jääkappimagneetteja uuteen uskoon.
Ja nyt on ollut niin pitkä tauko bloggaamisessa, että oikein hävettää. Oltiin kipeänä ja reissussa, ja sitten on tullut väkästeltyä lahjoja. Eli uutta postausta ei tarvitse ensi kerralla odottaa kuukautta :)
Ihanainen, reipas tyttöni tepsuttelee jo tukea vasten, osoittelee sormellaan tahtomiaan juttuja ja nauraa tämän tästä niin, että kaikki kuusi hammasta loistavat. Neiti osaa intiaanihuudon, jota hän aina muistaakin yrittää tiukassa paikassa. Eli jos syöminen ei oikein suju ja äidin hermoja alkaa kiristää, niin tyttö alkaa pitää omaa intiaanihuutoaan ja tarkkailee samalla, joko alkaa hymyilyttää.
Tomera intiaaniprinsessamme on oppinut sanomaan myös EI, tai lähinnä hän pyörittää päätään hyvin päättäväisesti. Sitä kyllä sanaa ja nyökyttelyä treenaillessa ehdin hiukan ompelemaankin. Eli tällasita tuli:
Idean tuohon kruunuun sain täältä. Ja tuonne taas löysin FB:n Ompeluelämää-palstan kankaattoman kuukauden vinkkilistan kautta. Mä en tuolloin osallistunut mihinkään kankaattomaan kuukauteen, kun olin tuolloin vikaa kuukautta äikkärillä. Mä silloin ompelin kuin heikkopäinen ja hamstrasin kangasta niin, että jos joku ydintuho iskee niin ei meiän pirtistä ainakaan trikoo lopu. Nyt sitten vietän ostolakkoa (paitsi jos tulee joku TOSI kiva vastaan, kuten usein tulee) ja koitan kulutella kaappiin edes sen verran tilaa, että oven saisi kiinni.
Tässä vielä muutama sovituskuva, joissa neiti järjestelee mummulan jääkappimagneetteja uuteen uskoon.
Ja nyt on ollut niin pitkä tauko bloggaamisessa, että oikein hävettää. Oltiin kipeänä ja reissussa, ja sitten on tullut väkästeltyä lahjoja. Eli uutta postausta ei tarvitse ensi kerralla odottaa kuukautta :)
5 kommenttia:
Hieno mekko! Sulla on aina tuoreita malleja - ei pelkkiä perusjuttuja ja se on kiva:) Sovituskuvat on mageita!
Hanna: kiitos, ja tykkään ite kanssa kun blogeissa on kuvia mis vaatteet on päällä, kun ne näyttää erilaisilta silloin. Aika haastavaa toi lapsen kuvaaminen vaan on :)
Ihana asu ja malli:)
ihana pikku prinsessa :)
Perhonen korvanlehdellä: kiitosta vaan, jossain muussakin blogissa oli samalla SK:n kaavalla tehty mekko ja sekin oli tosi kiva.
Sani: kiitokset, välitetään mallille terkut :)
Lähetä kommentti