Tykästyin kovasti tähän mansikkakuosiin, kun se aikanaan kotiutui Saksan yllätyspaketista. Piti kuitenkin marinoida sitä hyvän aikaa kaapissa ennen kuin se päätyi vaatteeksi. Kaavana tässä on 1/2009 Ottobrestä.
Meidän pieni tykkää kovasti marjoista. Mansikat, mustikat ja muut tekevät hienosti kauppansa. Parasta on, jos marjoja saa poimia suoraan pensaasta. Silloin kelpaavat raa'at karviaiset ja punaviinimarjat. Viime aikoina on myös käyty monta neuvottelua ja lopulta painimatsia myös siitä miksi kaikkia marjoja ei saisi syödä. Onneksi kohta ne marjat kai loppuvat ja voidaan lakata tappelemasta tästä ulkona.
Ompelurintamalla on muuten nyt aika aktiivista. Sain kesän lopussa kunnon draivin päälle ja nyt olis tulilla useempi kiva projekti. Osa on jo melkein valmiita ja odottelee vetoketjuja osa taas odottelee postista kangaspaketteja. No mutta jos nuo projektit venyvät niin pitää sitten kertoa jotain työvaiheestakin, vaikka toivoisin kyllä, että kohta saisin jo blogata ne valmiina.
Meidän pieni tykkää kovasti marjoista. Mansikat, mustikat ja muut tekevät hienosti kauppansa. Parasta on, jos marjoja saa poimia suoraan pensaasta. Silloin kelpaavat raa'at karviaiset ja punaviinimarjat. Viime aikoina on myös käyty monta neuvottelua ja lopulta painimatsia myös siitä miksi kaikkia marjoja ei saisi syödä. Onneksi kohta ne marjat kai loppuvat ja voidaan lakata tappelemasta tästä ulkona.
4 kommenttia:
Mulla on kans tuota mansikkakangasta, mutte en ole oikein varma tykkäänkö vai enkö, ja tuleeko siitä tehtyä mitään..
Sie olet saanut hienon setin ommeltua:)
Kiitos Maisku. Joo toi taitaa kanssa olla vähän semmonen kangas mikä herättää tunteita. Mun mies ei yhtään tykänny tosta, mut vaatteena kuulemma menee.
Ihana setti! Mä en tälle värille lämmennyt kankaana, mut nyt ku näin vaatteena niin melkein pitäs saada :D
Sani: joo usein käy just noin, että kun näkee vaatteena niin mieli muuttuu ja välillä kangas päätyy kaappiinkin
Lähetä kommentti